Marokon ja Euroopan yhteistyö on erittäin vahvaa ja näyttää edelleen syvenevän. Talouden näkökulmasta sanoisin jopa, että Marokon strategia on tehdä maasta asteittain Euroopan tuotantoketjujen jatke Pohjois-Afrikassa, samalla kun se pitää ovet auki Kiinalle, Yhdysvalloille ja Persianlahden maille.

EU on edelleen Marokolle ylivoimaisesti tärkein taloudellinen kumppani. Vuonna 2025 EU:n ja Marokon tavarakaupan arvo nousi noin 62,2 miljardiin euroon. EU:n osuus Marokon koko tavarakaupasta oli 33,7 %, ja EU on samalla Marokon suurin ulkomainen sijoittaja. Marokon viennistä EU:hun erityisen suuri osa koostuu jo koneista ja kuljetusvälineistä, mikä kertoo siitä, että suhde ei enää perustu vain maataloustuotteisiin tai tekstiileihin.

Miksi Eurooppa haluaa investoida Marokkoon?

Ensimmäinen syy on nearshoring, eli tuotannon siirtäminen lähelle Eurooppaa. Tangerista Etelä-Espanjaan on hyvin lyhyt matka. Eurooppalainen yritys voi valmistaa komponentin Marokossa ja saada sen nopeasti Espanjan, Ranskan tai muun EU:n tehtaille.

Tästä syystä erityisesti autoteollisuus on tärkeä. Renault ja Stellantis ovat rakentaneet Marokkoon suuren valmistusverkoston, ja niiden ympärille on muodostunut satojen komponenttitoimittajien ekosysteemi. Samalla kiinalaiset akku- ja komponenttiyhtiöt sijoittuvat samoille alueille. Marokosta voi siis tulla paikka, jossa eurooppalainen autoteollisuus ja kiinalainen akkuteknologia kohtaavat.

Toinen suuri syy on energia. EU tarvitsee tulevaisuudessa paljon enemmän uusiutuvaa sähköä, vihreää vetyä ja vähähiilisiä teollisuustuotteita. Marokolla on erittäin hyvät aurinko- ja tuuliolosuhteet ja maantieteellinen läheisyys Eurooppaan. Siksi sähköverkkojen, uusiutuvan energian ja mahdollisesti tulevien energiayhteyksien kehittäminen on EU:lle strategista.

Euroopan investointipankki myönsi vuonna 2025 Marokkoon ennätykselliset 740 miljoonaa euroa uutta rahoitusta, enemmän kuin minään vuonna sitten vuoden 2012. Siitä esimerkiksi 170 miljoonaa euroa meni sähköverkon modernisointiin ja uusiutuvan energian integrointiin. Vuonna 2026 EIP ilmoitti lisäksi 365 miljoonan euron rahoituksesta Marokon tie- ja rautatieverkostojen parantamiseen.

Marokko yrittää aktiivisesti houkutella lisää eurooppalaisia investointeja

Marokon tavoite ei mielestäni ole enää vain sanoa:

“Tulkaa tänne, koska työvoima on halvempaa.”

Strategia on muuttumassa enemmän tähän suuntaan:

“Tulkaa tänne, koska täällä on valmis autoteollisuus, satamat, uusiutuvaa energiaa, infrastruktuuri, yhteydet Afrikkaan ja hyvin lyhyt toimitusketju EU:hun.”

Tämä on huomattavasti vahvempi investointitarina.

Euroopan investointipankin viimeisen kymmenen vuoden Marokko-rahoituksesta noin 40 % on kohdistunut pk-yrityksiin ja teollisuuteen, 19 % uusiutuvaan energiaan ja 17 % kestävään liikenteeseen.

Tanger on tässä erittäin tärkeä

Tanger Medin ympärille muodostunut alue on käytännössä yksi Marokon suurimmista kilpailueduista.

Eurooppalainen tehdas voi esimerkiksi:

tuoda komponentteja → valmistaa tai koota tuotteen Tangerissa → laivata sen Espanjaan tai Ranskaan → liittää sen EU:n toimitusketjuun.

Tämän vuoksi Tanger–Kenitra-akselista on kehittynyt yksi Afrikan tärkeimmistä autoteollisuuden keskittymistä.

Ja kun Marokkoon tulee samanaikaisesti kiinalaisia akku- ja materiaalivalmistajia, eurooppalaiset autotehtaat voivat teoriassa saada yhä enemmän sähköauton komponentteja aivan EU:n vierestä.

Myös infrastruktuuriin pumpataan rahaa

Eurooppa ei investoi vain tehtaisiin.

Rahaa menee tällä hetkellä esimerkiksi:

sähköverkkoihin, uusiutuvaan energiaan, rautateihin, teihin, vesihuoltoon, satamiin, pk-yrityksiin ja teollisuusalueisiin.

EIP:n kumulatiivinen rahoitus Marokossa on noussut jo yli 12 miljardiin euroon vuodesta 1979 lähtien.

Tämä on tärkeää, koska hyvä infrastruktuuri tekee myöhemmin yksityisistä investoinneista helpompia.

Esimerkiksi jos sähköverkko ei riitä suurelle akkutehtaalle tai rautatieyhteys satamaan on huono, yritys ei investoi. EU:n julkinen rahoitus auttaa poistamaan juuri tällaisia pullonkauloja.

EU itse haluaa nyt syventää suhdetta

Tammikuussa 2026 EU:n ja Marokon assosiaationeuvosto kokoontui Brysselissä. Osapuolet ilmoittivat tavoitteekseen kumppanuuden uudelleenkäynnistämisen ja syventämisen esimerkiksi kaupassa, investoinneissa, vihreässä siirtymässä, innovaatioissa ja turvallisuudessa. EU kutsuu Marokkoa nimenomaan strategiseksi avainkumppaniksi eteläisessä naapurustossaan.

Marokko on lisäksi EU:n suurin rahoituksen vastaanottaja Pohjois-Afrikassa. EU:n kahdenvälisten ohjelmien ja EFSD+-järjestelyjen rahoitus oli vuosina 2021–2024 keskimäärin noin 270 miljoonaa euroa vuodessa, minkä lisäksi tulevat EIP:n ja EU-maiden omien rahoituslaitosten investoinnit.

Yksi asia tekee tilanteesta erityisen kiinnostavan: Kiina

Marokko yrittää nähdäkseni rakentaa mallia, jossa sen ei tarvitse valita:

Eurooppa vai Kiina.

Sen sijaan se voi yrittää saada:

kiinalaisen akkuteknologian + eurooppalaisen autoteollisuuden + marokkolaisen tuotannon + pääsyn Euroopan markkinoille.

Jos tämä onnistuu, Marokon arvo Euroopalle kasvaa entisestään.

Eurooppalainen valmistaja voisi tulevaisuudessa saada esimerkiksi auton akun katodimateriaalin, anodimateriaalin, kuparikomponentteja ja mahdollisesti itse kennot Marokosta sen sijaan, että kaikki tuotaisiin suoraan Aasiasta.

Mutta yhteistyössä on myös riskejä

Kaikki ei ole ongelmatonta.

Yksi kysymys on Länsi-Sahara, joka on aiheuttanut oikeudellisia kiistoja EU:n ja Marokon kauppasopimuksista.

Toinen on kiinalaisten yritysten kasvava läsnäolo Marokossa. EU:ssa voidaan tulevaisuudessa kysyä yhä tarkemmin, kuinka suuri osa Marokossa valmistetusta tuotteesta on todella marokkolaista ja kuinka suuri osa käytännössä kiinalaista tuotantoa, joka on vain viimeistelty Marokossa.

Tämä tekee alkuperäsäännöistä erittäin tärkeän kysymyksen.

Kolmas on eurooppalaisen teollisuuden oma huoli. Jos yritykset siirtävät liikaa tuotantoa Marokkoon, Euroopassa voidaan alkaa nähdä Marokko paitsi kumppanina myös kilpailijana esimerkiksi autokomponenteissa, tekstiileissä ja muussa valmistuksessa.

Oma tulkintani

Pidän Marokon Eurooppa-strategiaa tällä hetkellä erittäin vahvana.

Marokko ei todennäköisesti pääse EU:n jäseneksi eikä se sitä varsinaisesti tavoittelekaan. Mutta taloudellisesti se yrittää päästä tilanteeseen, jossa EU:n teollinen tuotantoketju ei lopu Espanjan rannikolle vaan jatkuu Gibraltarin salmen yli Tangeriin, Kenitraan, Casablancaan ja muualle Marokkoon.

Siksi sanoisin tilanteen näin:

Marokko ei ole muuttumassa eurooppalaiseksi maaksi, mutta sen talous on muuttumassa yhä eurooppalaisemmin integroituneeksi tuotantoalustaksi.

Jos Marokko onnistuu yhdistämään Euroopan markkinat + Kiinan teknologian + oman uusiutuvan energian + Tanger Medin + autoteollisuuden, seuraavat 5–10 vuotta voivat tuoda maahan erittäin suuren uuden investointiaallon.