Elintarvikkeet
Elintarvikkeissa lähtisin Marokkoon eri tavalla kuin puutavarassa: massatuotteiden sijaan kannattaa tähdätä premium-, terveys-, hyvinvointi- tai erikoistuotteisiin. Marokon vähittäiskauppa modernisoituu, supermarketit kasvavat ja maahantuojat etsivät uusia tuotteita, mutta vain osa kuluttajista ostaa säännöllisesti kalliimpia tuontielintarvikkeita.
Suomalaisista tuotteista näkisin parhaat mahdollisuudet esimerkiksi kauratuotteissa, funktionaalisissa elintarvikkeissa, marjatuotteissa, lastenruoissa, premium-suklaassa ja makeisissa, kekseissä, välipalatuotteissa sekä joissakin maitopohjaisissa tuotteissa. Sen sijaan tavallisessa jauho-, sokeri-, öljy- tai bulkkiviljakaupassa Suomi joutuisi helposti puhtaaseen hintakilpailuun.
Erityisen kiinnostava voisi olla suomalainen kaura. Marokossa kaupunkien keskiluokka kasvaa ja terveellisemmät pakatut elintarvikkeet kiinnostavat yhä enemmän. Kaurajuomat, granolat, kauravälipalat ja kuitupitoiset tuotteet voisivat sopia tähän segmenttiin. Sama koskee suomalaisia mustikka-, puolukka- ja muita marjatuotteita, jos ne myydään korkeamman lisäarvon tuotteina eikä pelkkänä raaka-aineena.
Maahantuonti on kuitenkin tarkasti valvottua
Marokon elintarviketurvallisuusviranomainen ONSSA (Office National de Sécurité Sanitaire des Produits Alimentaires) valvoo elintarvikkeiden tuontia. Elintarvikkeen on täytettävä Marokon elintarviketurvallisuuslainsäädäntö, pakkausmerkintöjen vaatimukset ja tuoteryhmästä riippuen terveys- tai kasvinterveysvaatimukset. Eläin- ja kasviperäisiltä tuotteilta voidaan vaatia lähtömaan viranomaisen allekirjoittamia terveystodistuksia tai kasvinterveystodistuksia.
Tästä syystä keksien vienti on paljon helpompaa kuin esimerkiksi juuston tai lihan.
Jos kyseessä on eläinperäinen tuote, kuten maito, juusto, liha tai kala, vaatimukset ovat yleensä selvästi tiukemmat. Tuotantolaitoksen hyväksyntä, terveystodistus ja kylmäketju voivat muodostua ratkaiseviksi.
Käytännössä käyttäisin marokkolaista maahantuojaa
Suomalaiselle pk-yritykselle paras ensimmäinen malli olisi:
Suomalainen valmistaja → marokkolainen elintarvikemaahantuoja → supermarketit / hotellit / verkkokauppa / erikoisliikkeet.
En lähtisi ensimmäisenä perustamaan omaa myyntiyhtiötä.
Marokkolaiset maahantuojat myös testaavat usein uusia tuotteita pienillä ensimmäisillä tilauksilla, mikä on itse asiassa suomalaiselle pk-yritykselle hyödyllistä. Maahantuojat etsivät uusia tuotteita, mutta aloittavat usein pienellä määrällä testatakseen kysyntää.
Missä tuotteissa näkisin parhaat mahdollisuudet?
Arvioisin näin:
| Suomalainen tuote | Potentiaali | Miksi |
|---|---|---|
| Kauratuotteet | ★★★★★ | Terveys, kuitu, premium-brändäys |
| Marjatuotteet | ★★★★☆ | Pohjoismainen alkuperä, hyvinvointi |
| Keksit ja välipalat | ★★★★☆ | Helppo logistiikka ja pitkä säilyvyys |
| Suklaa/makeiset | ★★★★☆ | Premium-tuontituotteille markkina |
| Lastenruoka | ★★★★☆ | Laatu ja turvallisuus voivat erottaa |
| Maitotuotteet | ★★★☆☆ | Mahdollisuus, mutta enemmän sääntelyä |
| Pakastettu kala | ★★★☆☆ | Markkina on suuri, mutta kilpailu kova |
| Tuore liha | ★★☆☆☆ | Tiukka sääntely ja halal-vaatimukset |
| Bulkkiviljat | ★★☆☆☆ | Hinta ratkaisee |
Halal on tärkeä
Jos tuotteessa on lihaa, eläinperäisiä ainesosia, gelatiinia tai muuta vastaavaa, halal-kysymys pitää selvittää erittäin tarkasti. Marokon markkinoilla tämä voi ratkaista koko tuotteen myyntimahdollisuuden.
Kasvipohjaisissa tuotteissa tämä ongelma on paljon pienempi. Tästä syystä esimerkiksi suomalainen kaurajuoma tai marjavälipala on markkinoillepääsyn kannalta helpompi kuin suomalainen lihavalmiste.
Pakkaus on myös lokalisoitava
Suomalainen tuotepakkaus ei yleensä kannata lähettää sellaisenaan.
Marokon markkinoilla kannattaa varautua vähintään ranskankielisiin ja usein arabiankielisiin tuotetietoihin. Pakkausmerkintöjen pitää vastata paikallisia sääntöjä, ja ONSSA (Office National de Sécurité Sanitaire des Produits Alimentaires) valvoo myös merkintöjen asianmukaisuutta.
Kaupallisesti pakkauksessa voisi esimerkiksi korostaa:
Made in Finland
Nordic quality
High fibre
No added sugar
Natural berries
mutta vain jos väitteet todella täyttävät sääntelyvaatimukset.
Missä myisin ensimmäisenä?
Ensimmäisiä kohdemarkkinoita olisivat todennäköisesti Casablanca, Rabat, Marrakech ja Tanger, koska siellä on enemmän ostovoimaisia kuluttajia, kansainvälisiä hotelleja ja modernia vähittäiskauppaa.
Tuote voisi tulla esimerkiksi premium-supermarkettiin hintaan, joka on selvästi paikallista tuotetta korkeampi. Tällöin ei yritetä myydä koko 37 miljoonan asukkaan markkinalle, vaan ensin sille 10–15 prosentille kuluttajista, jolla on varaa ostaa tuontituotteita säännöllisesti.
Jos itse valitsisin yhden suomalaisen tuotteen testiin, ottaisin kaurapohjaisen välipalatuotteen tai pitkään säilyvän marjatuotteen. Niissä yhdistyvät Suomen vahva mielikuva, suhteellisen helppo merikuljetus, pitkä säilyvyys ja mahdollisuus korkeampaan katteeseen.